sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

47. Where there once was


Aikoinaan Suomelan kylässä oli talo jossa kummitteli. Talo purettiin, ja asukkaat muutti uuteen taloon jonka rakensivat kilometrin päähän. Uudessakin talossa oli kummituksia.

Paska mäihä, tai huono pää. 

Eniveis, samalla tilalla oli navetta, joka on ollut hylättynä nyt noin 20 vuotta, kävin navetassa ensimmäistä kertaa 8 vuotiaana isoveljeni ja veljen kaverin kanssa. Lattialla oli kuollut kettu ja kaverin jalka meni yläkerran lattiasta lävitse.
Silloin kun vielä oli lunta, kävin uudestaan navetassa ja reikä oli edelleen lattiassa, ja kuolleen ketun luut olivat vieläkin lattialla.
Se navetta oli pelottava, kielletty silloin kun mä olin pieni. Tällä kertaa mun äiti ehdotti sinne menemistä. Sinne missä säikähdin niin perusteellisesti kuollutta kettua ja aavemaista tunnelmaa. 

Tällä kertaa mulla oli kamera mukana.



















Ehkä kaikista hämmentävintä tässä paikassa on kuitenkin se, että aikoinaan toi paikka on ollut täynnä lehmiä, vasikoita, ihmisiä, heinää ja ääntä. Nyt jäljellä on vain rapistuminen ja unohdettu tummeli-purkki kaiteen päällä. Jollain tavalla musta tuntuu kuin tuolta ei oltaisi ikinä lähdetty, siellä vaan lakattiin käymästä.

Mä olen kotoisin täältä, navetan naapuritilalta: 

Ja meillä oli lehmiä kun mä olin pieni. Mä vieläkin muistan miltä se tuntui kun äiti pyysi hakemaan heinää kaukalosta, sonnien edestä. Sonnit oli kiinni kettingeillä, ja jotta pääsi kaukalolle, piti mennä sonnien edestä. Puolimetriä tilaa, aivan riittävästi, mutta silti aivan liian lähellä sonnien teräviä sarvia. 

Jotenkin mä aina voitin sen pelon. yksikään sonni ei ikinä lävistänyt mua, ja mä jäin henkiin.
Viisivuotiaana mun suurin pelonaihe oli kuolla sonnin sarvi mun mahassa.

Ei ne kyllä olisi edes yltäneet muhun asti.

Myöhemmin mä muistan pelänneeni ainoastaan sitä että heinäkasasta pomppaisi hiiri tai rotta.

Toi keltainen talo on se paikka missä mä olen nukkunut yöni 20 vuotta.
Toi silta rakennettiin kun mä olin pieni.  Sinä kesänä me oltiin joka päivä lammella ja seilattiin kaukomaille lautalla joka kellui tyhjien bensakanistereiden päällä.





-Astrid

3 kommenttia: